Salman Rushdie: Shalimar the Clown (2005)

Luettu englanniksi huhtikuussa 2008.
Julkaistu myös suomeksi nimellä Shalimar, ilveilijä (2006).

Terroristi, suurhähettiläs, suurlähettilään avioton tytär, kokonainen kylä Kashmirissa. Yksittäiset ihmiskohtalot nykypäivässä ja meneisyydessä kietoutuvat maailmanhistoriaan.



Salman Rushdie on mestarillisimpia sanojen käyttelijöitä koko maailmassa, mikä jälleen tulee todistetuksi.

En tiedä, vaivautuisinko lukemaan näitä kirjoja käännöksinä. Ilman kieltä jäljelle jäisi kai lähinnä pökerryttävän monisäikeinen hahmojen ja tapahtumien triptyykki. Kiehtovahan sekin on, mutta kenties myös uuvuttava?

Ah, se kieli. Olen lukenut englanniksi jopa satunnaisia mielipiteitä, joiden mukaan Rushdie brassailee kielellä ärsyttävästi. Itse en ole tätä mieltä.

Tämä teos romutti teorian siitä, että pelkkä kauhu ja kärsimys ei ole koskettavaa ilman toivon säteitä. Shalimar the Clown sisältää kenties järkyttävimmät koskaan lukemani sivut (tässä painoksessa 307-309), vailla toivon hiventäkään. Itkin ja tärisin niitä lukiessani.

Rehellisyyden nimissä on silti todettava, että reaktion sai aikaan paitsi tapahtumien puhdas hirvittävyys, myös Salman Rushdien mestarillisuus. (Hän tosiaan välttää elämästä tunteita lukijansa puolesta.)

Luin sivua 307 kasvavan kauhun vallassa: Jos tapahtumat etenevät niin kuin uskon, miten ikinä selviän seuraavista sivuista? En minä voi lukea tällaista. Se on liian kauheaa.

Täsmälleen oikealla hetkellä Rushdie siirtyi tuskallisesta lähikuvasta laajaan kaukokuvaan. Sivu 308 on pitkä lista asioita, joita tapahtui jonkun toimesta, emme tiedä kenen, vailla kuvauksia. ("Who shot those boys? Who shot those girls? Who smashed that house? Who smashed that house? Who smashed that house?..." Murhia, tuhoa ja raiskauksia loputtomiin.)

Sivu 309 sai minut murtumaan niin, etten nähnyt lukea eteenpäin moneen minuuttiin.

"What happened that day in Pachigam need not be set down here in full detail, because brutality is brutality and excess is excess and that's all there is to it. There are things that must be looked at indirectly because they would blind you if you looked them in the face, like the fire of the sun. So, to repeat: there was no Pachigam any more. Pachigam was destroyed. Imagine it for yourself."

Ja minähän kuvittelin.