Aulis Aarnio: Johannes Richterin erehdys (1998)

Luettu suomeksi 27.06.2007.

Johannes Richter, tuomari 1600-luvun Ruotsissa, tulee käyttäneeksi oikeutta hätiköidysti tuomitessaan kiertolaisnaisen.

Tämän kirjoittaminen on viivästynyt. Olin matkalla. Vihdoin tulee.

Kirjailijan sukunimestä voi päätellä, miksi luin teoksen. Aivan. Nappasin aakkosissa ekan. Olisin kyllä voinut lukea muutenkin, koska historialliset aiheet kiinnostavat.

Äh. En tiedä, arvioinko suomeksi kirjoitettuja kirjoja jotenkin väärillä kriteereillä. Tämä on ihan oikea kirja oikealta kirjailijalta (jonka teoksista eräs toinen oli kirjallisuustieteen lukulistallakin). Miksi se tuntuu minusta kotikutoiselta ja haparoivalta? Paikoittain teksti pääsee hyvään virtaan, mutta usein lukeminen töksähtelee. "Ymmärrän, mitä halusit sanoa, kirjailijakulta. Et ihan osannut, mutta ymmärsin." Ei sellaista pitäisi joutua ajattelemaan. Ehkä kirjailija on enemmän historioitsija kuin tarinankertoja, ehkä vika on lukutavassani.

Teos käsittelee kiinnostavia teemoja. Oikeaa, väärää, niiden erottamista oikeudenkäytössä. Tuomarin vastuuta. Uskontoa. Lähtökohdat ovat hyvät. Tekstikin on ihan hyvää toisinaan, kun onnistuu välttämään kömpelyydet ja itsestäänselvyydet. Ei sinänsä huono suoritus. Mutta... jotenkin tämä tuntui pöytälaatikkoteokselta. Ei ihan riittävän hyvältä oikeaksi kirjaksi.

Huh! En ole ylikriittinen. Löysin Aamulehdessä imestyneen arvostelun, jossa puetaan tuntoni sanoiksi paremmin kuin itse osasin. Sieltä voikin kätevästi lukea loput ajatukseni ilman, että minun niitä tarvitsee kirjoittaa (erityisesti "Kömmähdykset harmittavat").