Kathy Acker: Empire of the Senseless(1988)

Luettu englanniksi 31.05.2007.
Julkaistu myös suomeksi nimellä Tunnottomien valtakunta (1996).

Abhor (tyttö, musta) ja Thivai (poika, narkkari) ovat kaksi terroristia pelottavassa, käsiin hajoavassa yhteiskunnassa. Älkää kysykö, mitä kirjassa tapahtuu. Se jäi ajoittain mysteeriksi minullekin.

Jee! Vihdoinkin luettu. Mikä voiton päivä. On tämän kanssa kamppailtukin, yli kuukausi.

Empire of the Senseless on aivan skitso romaani. Ei nyt ihan Ulysses, mutta harvoin olen sekopäisempää huttua lukenut. Varsinainen Generation X -teos, Bret Easton Ellis (hyi) huumetripillä ulkoavaruudessa. Vaikeatajuisuus tuntui itsetarkoitukselliselta. Acker ilmeisesti tahtoi ilmentää todellisuuden pirstaleisuutta ja yhteiskunnan romahtamista (joka tapahtuu romaanissa myös konkreettisesti).

En kunnolla tajunnut Ackerin pointtia. Monella sivulla en tajunnut paljon mitään muutakaan. Ruumiineritteitä, seksiä ja väkivaltaa riitti niin, että ruokalukemisesta piti luopua. Loppua kohti eritteet säilyivät, mutta ryhti lisääntyi ja kävi ilmi, että kyse oli (kai) ainakin päähenkilöiden suhteesta miehenä ja naisena, sukupuolirooleista sekä siitä, miten miehet kohtelevat naisia yhteiskunnassa.

Jenkkikirjailija Acker oli minulle ennestään tuntematon, mutta vedin hänestä näköjään melko oikeita oletuksia tämän romaanin perusteella. Acker Wikipediassa. En aio lukea lisää hänen romaanejaan. En tiedä, kenelle tällaista voisi suositella. Yksi annos psykedeliapuuroa ja miesvihaa riitti minulle.

---
Tämä vaatinee selitystä. Miksi luin vastenmielisen kirjan?

Selitys: koska se oli eka aakkosissa. Mulla on lapsesta asti ollut tapana ottaa summassa kirjaston hyllystä täysin tuntemattomia kirjoja. Ja myös lukea ne päättäväisesti läpi. Jos ne jonkun mielestä ovat olleet kirjoittamisen ja julkaisemisen arvoisia, ovat ne varmaan myös lukemisen arvoisia. En lue suunnitelmallisesti. Mulla ei ole "pitäisi lukea" -listaa. Pidän kaunokirjallisuuden lukemista itseisarvona. On sivuseikka, mitä luen.

Acker-kokemuksessa kiteytyy lukutekniikkani hyvässä ja pahassa. En olisi koskaan valinnut tällaista kirjaa. Se ei ollut minun juttuni. En edes nauttinut sen lukemisesta. Mutta loppuun päästyäni tunnen kummasti puhdistuneeni, kasvaneeni henkisesti, laajentaneeni tajuntaani.

---
Noin. Se siitä. Seuraava pitää lukea suomeksi. Sitten ehkä jotain italiaksi, jos jaksan.

---
Lisään lainauksen, josta oikeastaan pidin. Tässä niistä miesten ja naisten suhteista.

"Since we were mercenaries, and thus lived in a world which was adversarial, and partners: our partnership was adversarial. The particulars of this partnership, a partnership of life and death, were that at every possible moment we undermined, subverted, and feared one another. Because we were partners, we didn't attack each other directly. Because we had no other partners besides each other, there was no escape for either of us from the reality of each of our attacks.

Perhaps I'm remembering heterosexuality."