Ei ymmärtääkseni vielä julkaistu suomeksi, epäilemättä julkaistaan.
Ex-roiston pitäisi pelastaa Ankh-Morporkin pankkijärjestelmä.
Minulta on näköjään vahingossa jäänyt lukematta Going Postal, Pratchettin aiempi teos, jossa tämän kirjan päähenkilö Moist Von Lipvig olisi esitelty. En oikein ymmärrä... luulin lukeneeni sen, mutta koska hahmo olikin tässä uusi tuttavuus, en selvästikään ole lukenut. Lienen sekoittanut sen johonkin jo lukemaani Discworld-romaaniin. Täytyy korjata erhe väärässä järjestyksessä. Ei onneksi ole ensimmäinen kerta, eikä Pratchett ikinä kirjoita niin sisäänpäinlämpiävästi, ettei mistä tahansa teoksesta voisi vaikka aloittaa Kiekkomaailmaan tutustumista.
Tämä teos ei varsinaisesti ihastuttanut minua. Se oli aivan pikkunäppärä, mutta jotenkin juonikuviot eivät nousseet mihinkään suurempaan lentoon. Lisäksi Pratchettin 50-lukulainen romantiikantaju aiheuttaa minulle toistuvaa hammastenkiristystä. En tarkoita, että haluaisin lukea mitään raakaa pornoa (huh), mutta... Pratchettin hahmot vaikuttavat aina sellaisilta, että nukkuisivat avioparinakin eri sängyissä. Tässä teoksessa porvarillinen siveys ahdisti tavallista enemmän, koska tarkoitus ei ollut kuvata mitään vanhaa avioparia vaan rakastuneita nuoria, ilmeisesti oikein seksikkään jännittävään sävyyn. Ei oikein onnistunut. Se oli aika hirvittävää.
No, joku muu varmasti pitää tuota hurmaavan, vanhanaikaisen turvallisena. Ei vaan oikein sovi mulle. (Selvennänkö väsymiseen asti? Näköjään. En to-del-la-kaan peräänkuuluta mitään oksettavia harlekiinikirjakuvauksia akteista, mutta monenlaisiin asioihin voi vihjata monella tavalla. Kuten vaikka Rankin. Itse asiasta ei tarvitse lukea, mutta on selvää, että hahmoilla on terveet inhimilliset vietit. Paremman puutteessa niinku elokuvissa: sitten ne herää aamulla.)
Oliko tämä kirjan olennaisin sisältö? Heh, näköjään. Ei, oli mulla varmaan muutakin.
Tai ehkä ei. En tiedä, mikä tässä kirjassa nyt niin tökki. Välillä tykkään Pratchettista paljonkin, mutta tämä jätti jotenkin kylmäksi niin juonen, hahmojen kuin vitsienkin osalta. Kyllä sen luki, mutta siinä kaikki. Eniten taisin nauraa koiran seikkailuille arveluttavan esineen kanssa. (Ehkä huumorintajuni on kehittymässä liian likaiseksi Pratchettille? Toivottavasti ei. Olis vähän yksipuolista.)
Merkitsen kirjoihin hyviä kohtia, joihin palata loppuun päästyäni. Tässä en ollut merkinnyt mitään. En siis myöskään lainaa mitään.
Ehkä tässä oli jotain sisäpiirin vitsejä, jotka olisivat auenneet hahmot tuntemalla?
