Robert Rankin: The Toyminator (2006)

Pyhä aikomukseni on saattaa kirjablogini takaisin ajan tasalle. Ei tässä välissä montaa kirjaa ole ollutkaan. Olen taas ajautunut lukemaan 700-sivuista järkälettä puoleksi vuodeksi. (Miksi teen itselleni sellaista? Who knows.) Välissä ehdin lukea tämän, ja matkoilla olen lukenut Salman Rushdien Shalimar the Clownin ja Terry Pratchettin Making Moneyn (järkälettä ei jostain syystä tee mieli lukea kuin kotona).

Luettu englanniksi tammikuussa 2008.
Ei julkaistu suomeksi.

Ihmisteini ja karski nalle-etsivä yrittävät pelastaa
lelujen ja ihmisten maailmat avaruuskanoilta. (Oikeesti.)


Aina raskaammasta luku-urakasta päästyäni palaan Robert Rankinin pariin. Mies on vähemmän tunnettu kuin humoristikollegansa Terry Pratchett, mutta minulle paremmin sopiva. Pratchett on ihan hauska, mutta kirjoittaa pitemmän päälle uuvuttavan sisäsiististi ja lapsille sopivasti, mikä tekee kirjoista ennalta-arvattavia. Luen yleensä myös uudet Pratchettit, mutta Rankin on paljon sekopäisempi ja ronskimpi. Hänen huumorinsa on verbaalisempaa, postmodernimpaa, itseironista, neljättä seinää rikkovaa. (Jos kirjoista voi sanoa niin. Mitä, eikö? Jestas.) Eikä ikinä ennalta-arvattava.

Rankinin maailma on huomattavasti lähempänä omaamme kuin Pratchettin, mutta hänen kirjoissaan voi silti tapahtua aivan mitä vain. Olen monesti miettinyt, arpooko mies hauskan nimen keksittyään jonkinlaisella satunnaisgeneraattorilla kirjoilleen juonen ja taivuttelee sitten tapahtumat väkisin juonen ja nimen ympärille. Usein tuntuu vahvasti siltä. Mutta tehköön sitten niin - metodi toimii.

The Toyminator sijoittuu itse asiassa harvinaisen kauas omasta maailmastamme: The Hollow Chocolate Bunnies of the Apocalypsessa esiteltyyn rosoisen realististen satuhahmojen maailmaan. Bunnies ei ole ikinä kuulunut suosikki-Rankineihini, eikä tämäkään kirja oikeastaan kuulu. Tyyli jättää minut kylmemmäksi kuin yleensä. Luen mieluummin Rankinin omaan maailmaamme (ja sen vaihtoehtohistoriaan) sijoittuvia aikamatkailujuttuja. Mutta kyllä tämä nauratti.

Tämä kohta oli sattuneesta syystä erityinen suosikkini:

'It's an Opera House,' said Eddie. 'Ergo it has a phantom.'
'A what?' said Jack.
'A phantom,' said Eddie.
'No,' said Jack. 'I mean, what's an ergo?'
'Most amusing,' said Eddie. 'But every Opera House has a phantom. Everyone knows that. It's a tradition, or an old charter, or something. And the phantom always lives in the bowels of the Opera House and rows a boat through the sewers.'
'And he does this for a living?'
'He's a phantom,' said Eddie. 'Who can say?'

Tässä taas oli erityistä oivaltavuutta:

'After tonight there will be no more nights, ever.'
'Really?' said Bellis. 'And you personally hold on to this belief?'
'I do,' said Amelie. 'Which is why I intend to get very, very drunk tonight and, if given the opportunity, fulfil my wildest fantasies.'
'Really?' said Bellis. 'And might these fantasies include having sex with a hero?'
'Women's fantasies generally do. When they don't include having sex with an absolute villain.'