Orhan Pamuk: Valkoinen linna (1985)

Luettu suomeksi 17.04.2007.
Alkuteos Beyaz Kale.

Nuori italialainen joutuu orjaksi Turkkiin, sekaantuu hovin juonitteluihin ja sekoittaa miltei henkilöllisyytensäkin hämmästyttävän samannäköisen isäntänsä hahmoon.

Tuli ostettua tällainen pokkari, kun lukeminen vastoin odotuksiani loppui kesken viikon lomalla Kotkassa, enkä viitsinyt käyttää kirjastoa, koska palauttaminen olisi ollut hankalaa Tampereelta. Päätin urheasti, että pakko ostaa suomenkielinen. (On se kamalaa, miten aina joudun väkisin potkimaan itseäni lukemaan suomeksi... mutta englanti loputtomine synonyymeineen vaan on minusta parempi kirjallisuuskieli! Samoin riimittelykieli. Suomi pitkine, sointuvine sanoineen ja tarkkasävyisine päätteineen sen sijaan sopii huomattavasti paremmin loppusoinnuttomaan runouteen. Englanniksi modernit runot ovat usein sairaan töksähteleviä ja rumia. Oho, eksyin harhateille...)

Koska piti ostaa suomenkielinen, piti ostaa joko suomalainen teos tai käännös sellaisesta kielestä, jota en osaa. Silleen tämä turkkilainen nobel-kirjailija sitten valikoitui kouraani. Romaani sijoittui 1600-luvulle ja vaikutti ihan kiinnostavalta...

...mutta ei se sitten oikein ollut sitä. Lukihan tämän, mutta kaiken kaikkiaan teos oli täynnä kuivia kuvauksia, todelliset tunteet ja tapahtumat hyvin kaukana pinnan alla. En oikein eläytynyt mihinkään kirjassa. Tyypillinen nobel-tyyli: pitkiä, monipolvisia lauseita ja pula välimerkeistä. Se nyt ei automaattisesti ole huono asia, mutta tässä kokonaisuus jäi minulle kaikkiaan jotenkin ontoksi. Lukihan tuon, en lukisi toiste.

Lisäksi ärsytti, etten ostaessa huomannus, että käännös oli sittenkin pyöräytetty englannin kautta. Eikö maastamme muka löytynyt yhtään sopivaa turkin kielen osaajaa? Onneksi englanti ei kauhean ärsyttävästi silti kuultanut läpi. Kokonaisuutena käännös oli ihan jees, ei tökkinyt korvaani kauheasti. Kääntäjä oli tosin ottanut vapauksia välimerkkien suhteen niin paljon, että mietin, mihin hän oli pohjannut ratkaisunsa. Englannin välimerkeistä kun ei apua saa näihin suomen asioihin. Kenties hän vain tavoitteli vapaata, kirjallista tyyliä. Sitä nobel-tyyliä.